Ikään perustuva syrjintä on kielletty perustuslain 6§:ssä, työsopimuslaissa, virkamieslaeissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Palvelussuhteeseen otettaessa tai työpaikan sisäisissä tehtäväjärjestelyissä ikäsyrjintä voi nuorten työntekijöiden kohdalla liittyä esimerkiksi siihen, että vedotaan puuttuvaan työkokemukseen. Ikääntyneillä työntekijöillä ikäsyrjinnän taustalla on monesti lähinnä mielikuva työkyvyn ja työsuorituksen mahdollisesta alentumisesta. Kun työuransa eri vaiheissa olevien työntekijöiden vahvuudet saadaan yhdistettyä, iästä tulee sekä työyhteisön että koko organisaation voimavara.

Lähde:

Toiviainen, P. 2012. Syrjintä iän perusteella työhönottotilanteissa. Ura 2/2012, 21.

Esimerkki:

Ensin olet liian nuori, tai opinnot liian kesken. Sitten olet ihan liikaa perheenperustamisiässä. Ja ne ruuhkavuodet! Mahdolliset lapsethan saattavat sairastaa, poissaoloja voi tulla. Koska nykyisin perhettä siunaantuu vasta myöhäisellä iällä, ruuhkavuosien hellittäessä oletkin jo auttamatta liian vanha. Ja kohtahan siellä jo eläkeikä kurkkii. Työelämässä et voi olla oikean ikäinen.

Tutkin aikoinaan monimuotoisuutta työelämässä. Tiedättehän, sellaista pehmeää hilipatipippaa, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä tuloksen tekemisen kanssa yrityksissä. Työelämän tutkijat ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen todistaneet, että jos ihminen otetaan kokonaisuutena, hänen ominaisuutensa ja elämäntilanteensa huomioidaan, hän voi paremmin työpaikalla. Kun hän voi paremmin, hän sitoutuu työhönsä, tuottaa paremmin ja on motivoitunut. Ikävällä asenteella ei saa tietotyöläisen päästä puserrettua parasta tulosta ulos.

Hyvä erilaisten ihmisten johtaminen tuottaa tulosta. Itse asiassa eri-ikäiset eivät varsinaisesti kaipaa puhdasta ikäjohtamista työpaikoilla. Pelkästään hyvää, ihmisten erilaisuuden huomioivaa, kokonaisvaltaista johtamista. Jotta aina olisi oikea ikä, ajattelu pitäisi kääntää aivan toisin päin. Nuori on innokas, osaava ja tuo uusia ajatuksia tupaan. Jos perheenperustamisikäisellä on työ, johon palata, hän tekee sen mielellään ja osaa arvostaa sitä. Ruuhkavuosissa eläville työ on henkireikä: saa olla tuottava aikuisten asioissa ja käydä yksin vessassa sekä syödä lounasta rauhassa. Myöhemmin elämänkokemus on valttia ja elämä rauhoittunut: aikaa työlle ja ajattelulle on enemmän. Eläkeikää lähestyvän osaaminen ja tieto on huipussaan.

Lähde:

Moisio, E. 2012. Aina väärä ikä? Ura 2/2012, 3.